Toimittaja soluttautui Ranskan poliisiin. Kolmen kuukauden koulutuksen jälkeen hänelle annettiin ase ja asema. Karuissa lähiöissä työskennellyt Valentin Gendrot näki läheltä sekä poliisin rasismin ja väärinkäytökset että rankat työolot, jotka ajavat poliiseja jopa itsemurhiin.

Pariisin poliisi työskentelee vaikeissa olosuhteissa, ja se heijastuu poliisien elämään. Toimittaja Valentin Gendrot haki poliisiksi nähdäkseen läheltä poliisien koulutuksen, ajatukset ja lähtökohdat. Lyhyen koulutuksen jälkeen hänet komennettiin raskaaseen ja huonosti palkattuun työhön. Gendrot kuvaa, kuinka kehnoilla valmiuksilla ranskalaispoliisi joutuu kohtaamaan esimerkiksi perheväkivallan uhreja ja tekijöitä. Kollegoiden ihmisvihamielinen ajattelutapa tarttuu, ja pian toimittaja huomaa kutsuvansa asiakkaita pilkkanimillä. Rasismi kukkii työyhteisössä, mutta myös poliisit kärsivät työtovereidensa asenteista.

”Halusin työskennellä peitetehtävässä poliisilaitoksella, jotta voisin näyttää ne asiat, joita emme koskaan näe. Yhteiskunnassamme on kaksi suurta tabua: poliisin väärinkäytökset ja poliisin itsemurhat. Joko pidämme poliisista tai inhoamme sitä. Arvelin, että asia on monisyisempi.

Tämä kirja ei ole poliisivastainen. Se on todenmukainen kuvaus Pariisin hankalassa lähiössä työskentelevän poliisinvirkamiehen arjesta.” - Valentin Gendrot

Valentin Gendrot on tutkiva journalisti, joka on erikoistunut undercover-tehtäviin. Juttujensa vuoksi hän on työskennellyt tehtailla, varastotyöntekijänä ja ulosottomiehenä. Kahden vuoden jakso poliisina oli hänen pisin peitetehtävänsä.